Yliopistopetokset

Outi Alanko-Kahiluoto valittelee nyt että heidät petettiin uuden yliopistolain suhteen. Niin, onneksi meitä kaikkia ei petetty - itsekin olin vahvasti mukana uuden yo-lain vastustamisessa. Tässä vaiheessahan vihreiltä tutuiltakin kuuli että hyvä laki se on, korjaa monta epäkohtaa (joita ilmeisesti ei voinut korvata ilman rahoitusjärjestelmän paskomista jne.)

Tässä vaiheessa voinee kuitenkin myöntää että itsekin oli jossain määrin väärässä - siis siinä, ettei vastustajanakaan tajunnut miten susi se lopulta olisi. Tai siis, esimerkiksi sitä mistä koko yksityisrahoittamisjutussa oli kyse. Sitä luuli että omakin yliopisto lopulta saisi rahaa ja että huonoin puoli olisi yksityisen rahan vaikutus tutkimukseen - mutta eipä ole saanut. Yksityisen rahoituksen - siinä määrin kun sitä kenellekään on tullut - on saanut uuden uljaan yliopistojärjestelmän lippulaiva, Aalto-opisto.

Koko Aalto-projekti on mielestäni ollut käsittämätön. Tunkemalla yhteen monta erilaista yliopistoa on ollut tarkoitus saada Suomeen maailmanluokan yliopisto, joku joka houkuttaa maahan ulkomaisiakin ylioppilaita jotka ehkä jäisivät töihinkin tänne tai muodostaisivat hyödyllisiä kontakteja. Samaan aikaan aloitetaan ulkomaisten ylioppilaiden lukukausimaksukokeilu työntämään niitä pois. Aalto ei ole ainakaan ulkopuolisen silmin kovinkaan kestävänoloinen laitos, mitä tulee esimerkiksi kauppatieteilijöiden ja teekkarien tappeluun rahoista - edistääköhän tämä sitä luvattua synergiaa... Myöskään se, että edes jonkun tunteman Teknillisen Korkeakoulun sijaan ruvetaan rakentamaan brändiä uudelle Aalto-opistolle, ei vakuuttanut. Ylipäätänsä Suomen on vähän vaikea lähteä imagokamppailuun ilman samanlaista vapaaehtoistyötä tekevää mediakoneistoa joka saa huippuosaajia mm. Oxfordiin tai Yaleen.

No, nyt se Aalto saa kuitenkin sitä yritysrahaa ja muut eivät. YT-neuvottelut lienevätkin siis odotettavissa kaikissa muissa yliopistoissa kuin Aallossa. Huomaamme siis, että koko lain taustalla oli lähinnä yliopistojärjestelmän leikkaaminen, joka saatiin näyttämään kommervenkkien kautta lähes luonnolliselta - perusrahoitusta voidaan nyt vähentää sen yritysrahoituksen turvin, jota ei ole, ja uudet, bisnesosaamista täynnä olevat yliopiston hallituksetkin ottavat tämän vastaan säyseämmin, pitäähän sitä nyt henkilöstövähennyksiä aina olla voiton turvaamiseksi. Henkilöstöleikkausten jälkeen varmaankin vuorossa ovat uudet välttämättömyystoimet, kuten maakuntayliopistojärjestelmästä luopuminen ja - sokerina pohjalla - yliopistomaksut. Olen aina nähnyt ulkomaalaisten maksut ennen kaikkea jalkana oven väliin, eikä olekaan ihme että kokeilun aloittamista seurasivat elinkeinoelämän vaatimukset ulottaa järjestelmä kaikkiin. Nyt ollaan vielä siinä tilassa että kaikki puolueet voivat yhdessä hymistellä miten maksuja ei olla suunnittelemassa kenellekään suomalaiselle opiskelijalle, mutta ääni voi muuttua kellossa hyvinkin nopeasti nimenomaan välttämättömyysretoriikan keinoin - jostainhan sitä rahaa on saatava ja kun asetetaan vastakkain se, että verotulot käytetään yliopistolaisiin ja se, että verotulot käytetään elvytykseen/velanmaksuun/köyhimpien tukiin niin lukukausimaksut voivat alkaa näyttää hyvältäkin kompromissilta.

Kohti uusia petoksia!