Brittien vaaleista

Brittivaalien lopputulosta selvitellään vielä. Konservatiivit voittivat siinä mielessä että pääsivät isoimmaksi puolueeksi, mutta yhteensä ns. edistykselliset puolueet (labour, liberaalidemokraatit ja erilaiset kelttinationalistipuolueet) saivat reilusti enemmän ääniä ja vähän enemmän paikkoja. Nyt onkin kyse siitä lähtevätkö liberaalidemokraatit konservatiivien mukaan, onnistutaanko hajanaisista ei-konservatiivisista aineksista takomaan jonkinlainen koalitio vai pääsevätkö konservatiivit epävakaaseen vähemmistöhallitukseen yksinään.

Brittien vaalisysteemi on tunnetusti yhden edustajan vaalipiireihin perustuva enemmistövaali, ns. first-past-the-post. FPTP:ssä on vähän hyviä puolia ja paljon huonoja - sen usein sanotaan johtavan kaksipuoluejärjestelmään, mutta käytännössä, muualla kuin Yhdysvalloissa, puolueita on monta ja vaaleissa käykin niinkuin nyt - joku puolue saa paljon enemmän paikkoja kuin se saisi reiluissa vaaleissa, toinen paljon vähemmän. Minulla on välillä lähes aspergersmainen hinku analysoida vaalijärjestelmiä vaikka ne nyt tietysti eivät loppupeleissä politiikkaan niin paljon vaikuta, mutta en lankea nyt kiusaukseen. Joka tapauksessa FPTP-järjestelmät toimivat jotenkuten silloin kun puolueita tosiaan on kaksi, mutta sitten kun keittoon lisätään enemmän jengejä niin hommat menevät pieleen.

Tosiaanhan tässä on kyse lähinnä labourin epäonnistumisesta. Kolmetoista blairilaisen politiikan vuotta (joista Brown ei poikennut - tietenkään ei, ovathan Tony ja Gordon henkilökohtaisista kränöistään huolimatta samaa skottilaista uusliberaalijengiä) joihin on kuulunut deregulaatiota, leikkauksia ja sotimista ovat ryydyttäneet vasemmistolabourlaiset niin täysin että liberaalidemokraattien äänisaalis on kasvanut vuosi vuodelta. Libdemit eivät ole varsinaisesti vasemistolainen puolue luokkamielessä vaan alunperin vanhan liberaalin puolueen ja labourin oikeiston yhdistymä - ja tässä liberaalit tosiaan olivat se vasemmistolaisempi osa yhtälöä. Silti libdemit mm. vastustivat Irakin sotaa ansiokkaasti ja muutenkin ovat esittäneet itsensä edistyksellisinä paljon paremmin kuin jämähtänyt, kuivakka Labour, saaden jopa monet eurooppalaiset vasemmistot rakastumaan itseensä - vähän niinkuin toinen "edistyksellinen" liberaali kaksi vuotta sitten nimeltä Barack.

Libdemit eivät kuitenkaan sitten päässeet puusta pitkälle loppupeleissä, osittain juuri vaalijärjestelmän takia, mutta ovat nyt vaa'ankieliasemassa. Mitenhän kannattaisi tehdä? Voisi luulla esim. että konservatiivien kanssa kimppaaminen ei libdemien peruskannattajille maistuisi, mutta ovathan vihreätkin olleet Suomessa oikeistohallituksessa verraten sopuisasti, ja libdemien johto on kannattajakuntaa muutaman piirun markkinaliberaalimpaa jengiä. Labourin, Libdemien ja pikkupuolueiden kimppa olisi epästabiilimpi jo siitä syystä että se joutuu turvautumaan separatistipuolueisiin, joilla taas on omat agendansa. Tällaisen koalition asialistan tärkein osa varmaan on vaalilain muuttaminen suhteellisempaan suuntaan, joka libdemien strategiassa vietäisiin kansanäänestyksen kautta läpi.

Brittien äärivasemmisto on tietysti aika aneemista jengiä. Sodan aikana kasattiin Respect-koalitio, jossa oli lahkolaisia, islamisteja ja labourista irtaantunut itserakas mesoaja George Galloway, jota suurin osa tuntemastani brittivasemmistosta tuntuu vihaavan. Lisäksi on trotskilainen Socialist Workers Party, joka tässä vaalissa parin muun puolueen kanssa oli kankeasti nimetyssä Trade Unionist and Socialist Coalitionissa, joka sai vissiin suunnilleen saman verran ääniä kuin SKP Suomessa - siis kokonaisääninä, ei verrannollisesti... Tietysti tämä on ihan normaalia; enemmistövaalijärjestelmissä vasemmiston järkevämmät tyypit joko lähtevät Labourin listoille siellä missä pääsevät tai keskittyvät politiikan muihin muotoihin, ja sirpalepuolueet jäävät lahkolaisille ja muuten sopeutumattomille. Sama on toistunut lähes kaikissa FPTP-vaalitavan maissa - Kanadassa, Jenkeissä jne. - paitsi Ranskassa, ja sielläkään kommunistit eivät ole viime aikoina pahemmin juhlineen, NPA:sta ja LO:sta ja muista puhumattakaan. Suomessakin lie olisi sama juttu jollei täällä olisi suhteellinen vaalitapa käytössä.