Kreikka ja demokratia

Pohdintaa tämän tiimoilta: http://silakkamopo.kapsi.fi/wp/?p=557

Silloin joskus vielä päättävissä elimissä käytiin oikeita ideologisia keskusteluja siitä onko aristokraattinen vai demokraattinen hallintomuoto parempi asia. Aristokratian kannattajat, ts. ne aristokraatit joilla oli eniten valtaa ja jotka halusivat pitää siitä kiinni, argumentoivat olevansa parempia hallitsijoita kuin pesemättömät kansanjoukot mm. siitä syystä että siinä missä valittu kansantribunaali joutui jatkuvasti tekemään harkitsemattomia, lyhytnäköisiä päätöksiä kansan tahdon mukaan, maata omistavan paronin paikka oli varmistettu ja hän saattoi siis tehdä harkittuja päätöksiä koko kansan etu silmissään.

Tämä demokratiakritiikki tulee mieleen esimerkiksi Kreikan tapauksissa. Kreikan keississähän oli selvästi kysymys siitä, että hallitukset menivät matalimman kautta; ongelma oli se, että Kreikka ei pystynyt pitämään omin rahoin säällisiä etuja päällä mutta sillä ei myöskään ollut kanttia verottaa tarpeeksi rahaa etujen kattamiseen ilman että bisnekset lähtisivät maasta pois, joten korttitaloa pidettiin pystyssä velkaan tukeutuen kunnes lopulta oli sitten liian myöhäistä. Tämähän vaivaa koko länsimaailmaa globalisaation aikakaudella; koska hallitukset tietävät että istuvat vain rajallisen kauden, ratkaisu on yrittää pitää systeemiä kasassa edes sen oman vaalikauden ajan ja toivoa että koko paska kaatuu jonkun toisen niskaan.

Kun sitten tullaan siihen kysymykseen että mitä näissä tapauksissa tehdään kun koko paska alkaa kaatua - ja tässä tapauksessa uhkaa koko Euroopan vvakautta - niin eräällä tavalla helppo vastaus on vain sanoa että kaatukoon, ehkä sitten seuraavalla kerralla opitaan. Päättäjälle tämä ei kuitenkaan ole niin helppo vastaus, koska hän tietää että jos paskan annetaan romahtaa niin hän menettää työnsä ja hänestä tulee maansa vihatuin mies, sellaistenkin vihaama jotka alunperin tätä päätöstä kannattivat. Minkäpä siinä sitten teet.

Onko demokratian poistaminen ratkaisu? Eihän tuo ole - ei aristokraateillakaan (tai puoluepampuilla, jne.) mitään maagista velvollisuutta pitää huolta kansan kansan hyvinvoinnista tietenkään ole. Kreikankin tapauksessa on hassu aristokraattinen elementti - kumpaakin maan valtapuoluetta on johtanut yksi suku, oikeiston Nea Dimokratiaa Karamanlikset ja sosialidemokraattista PASOK:ia Papandreout, ja sekä Karamanlikset että Papandreout puolueineen kantavat kyllä syyllisyyden taakkaa tähän kriisiin.

Löytyykö ratkaisua? Jaa-a, ei tietoa. Pitää vaan nytten reagoida ainakin tähän nykyiseen kriisiin ja pyrkiä siihen että vastaavanlaisia tapauksia varten maiden finanssiarviot ja muut tarkastetaan paremmin ja niitä pidetään paremmin kurissa - nyt sellaisten säätelyiden rakentelemiseen luulisi ainakin olevan vähän enemmän poliittista kapitaalia, mutta toisaalta, onhan se niinkin että tilanteen ratkaiseminen kapitalistista systeemiä hyödyttävällä tavalla ei liene erityisesti ole linjassa tilanteen ratkaisemisen ihmistä hyödyttävällä tavalla kanssa.