Populismi

Populismi on siitä hassu sana että sitä käytetään sekä positiivisesti että negatiivisesti ilman että pahemmin kukaan tietää mitä se tarkoittaa. No, eipä se siinä kyllä eroa kovin monesta muustakaan sanasta. Vaikka nyt "vallankumouksesta" tai "sosialismista" tai mitä näitä nyt on. Populismi on sinänsä kyllä pinnalla sekä yleisesti politiikasta että vasemmistosta keskusteltaessa - media syyttää säännöllisesti etenkin demareita populismista kun taas kentällä vaaditaan populismia lisää.

Oma tulkintani populismista on negatiivinen. Näen populismin olevan sitä kun vaaditaan asioita joilla voidaan kosiskella kansaa tai tiettyä sen osaa mutta joista tiedetään (tai pitäisi tietää!) että niitä ei voida järkevästi toteuttaa. Malliesimerkki populismista on se että nykyjärjestelmän puitteissa vaaditaan veroja alas, valtion menoja ylös, velkaa pienemmäksi ja inflaatiota kuriin. Populismia voi olla myös se, että heti kun EU on törttöillyt jotain vaaditaan kovaan ääneen että Suomi eroaa EU:sta välittömästi; tämä ei välttämättä ole yleistä kansansuosiota nauttiva mielipide mutta vetoaa kyllä tiettyihin osiin sitä. Tietysti populismia voi olla myös se että julistaa yhtä aikaa tasa-arvoa ja ihmiskunnan kaikkien osasten samanarvoisuutta samalla kun maalaa itsestään kuvaa suomalaisten etujen puolustajana...

Silloin kun populismista maalaillaan vasemmiston pelastajaa, sitä yleensä pidetään jonkinlaisena synonyymina kansankielisyydelle, kansan mielipiteiden huomioon ottamiselle jne., mutta taustalla tuntuu kummittelevan vaatimus siitä että vasemmistonkin pitäisi lähteä sille linjalle että luvataan yhdeksän hyvää ja kahdeksan kaunista ilman että pohditaan sopivatko lupaukset yhteen edes toistensa kanssa. Sehän toimii persuillakin, miksei siis meillä? (Tietysti silloin kun vaaditaan asioita niin sen voi tehdä ilmankin että vaatii tarkan, vastuullisen kustannusarvion siitä, miten se voidaan maltillisesti ja säästeliäästi toteuttaa; koska kompromissi on kuitenkin aina lopputulos, epärealistisetkin vaatimukset ovat realistisempia kuin se että lähdetään jo alkupelissä kompromissista käsin liikkeelle.)

Demareihin populismisyyttely uppoaa juuri siksi, että demarien oletetaan olevan loppupeleissä kuitenkin se vastuullinen valtionhoitajapuolue, toisin kuin villimpien persujen ja vassin. Esimerkiksi Tuomiojan lausunto siitä, miten demarit olisivat äänestäneet Kreikka-paketin puolesta hallituksessa, kuvastaa tätä - hallituksessa demarit käyttäytyisivät sävyisästi, oppositiossa voivat revitellä. Kaikkihan tuon tietävät - propsit Tuomiojalle ääneen sanomisesta.