Die Linke

Die Linke on suomalaisissa vasemmistopiireissä usein kuultu puolueennimi. No, ei pelkästään suomalaisissa, kaikissa Euroopan maissa herättää toivoa että Saksassa, maassa jossa edustuksellisessa demokratiasa sosialidemokraateista vasemmalle ei (eräiden 30-luvun tapahtumien jälkeen) ole pahemmin ollut tilaa, onkin nyt suhteellisen vahva vasemmistopuolue. Kieltämättä mieleen tulee että kyseessä on lähinnä normaali suomalainen germanofilia, mitä erilaisimmissa yhteyksissä; 1918 kokoomuksen edeltäjät ovat hankkimassa maahan saksalaista kuningasta, 1936 osittain samanhenkiset piirit ihannoivat tyyppiä joka niitä 30-luvun tapahtumia oli järkkäilemässä, 60- ja 70-luvuilla poliitikot tiirailivat Itä-Saksaan ja 80-luvulla Suomen vihreät fanittivat Saksan vihreitä. Ehkäpä nyt on sitten vasemmiston vuoro.

Sinänsähän on vähän turha vaatia että Suomessa tehtäisiin "sama" kuin Saksassa. Saksassa pitää ottaa huomioon maan lähi-historia, etenkin Saksojen yhdistyminen. Yhdistyessä lupailtiin yhdeksän hyvää ja kahdeksan kaunista ja lupausten pitävyys sitten oli osseille oli miten oli; ei ihmekään että vanhan SED:n reformistisempien elementtien perustama PDS, jonka pohjalle Die Linkekin suuremmalta osaltaan rakentuu, pysyi hengissä. (Siinä, että diktatuurivaltion yksinhallitsijapuolue muuttuu diktatuurin kaatuessa demokraattiseksi ei ole mitään outoa; samalle pohjalle rakentuu mm. kokoomuksen espanjalainen veljespuolue Partido Popular.)

Tosiaankin, Die Linken menestyksen toistamista vaikeuttaa se että Linke toimii suurelta osaltaan Itä-Saksan intressipuolueena, vähän samalla tavalla kuin Kepu on Pohjois-Suomen ja maaseudun intressipuolue. Paitsi että Linke ajaa itäsaksalaisten etuja, se pitää jossain määrin myös Itä-Saksan lippua korkealla, mikä vaikeuttaa yhteistyötä muiden puolueiden kanssa; mm. SPD:ssä on poliitikkoja joiden isät ja äidit ovat joutuneet lähtemään derkkulasta perustamisvaiheessa karkuteille kun eivät suostuneet että Neuvostoliitto yhdisti väkivalloin miehittämillään alueilla sosialidemokraatti- ja kommunistipuolueet demokraattisesti sentralisoiduksi SED:iksi, eivätkä nämä tykkää hyvää siitä että Linken kyydissä on vielä tyyppejä joiden mielestä tämä oli ihan demokraattisesti tehty yhdistäminen. Näin niinkuin esimerkkinä.

Kannattaa muuten muistaa että vanhat SED-tyypit ovat se puolueen vähemmän radikaali elementti, ja esimerkiksi juuri tapahtuneissa NRW-vaaleissa puolueen pääsyä puna-puna-viherkoalitioon demarien ja vihreiden kanssa vaikeuttaa nimenomaan NRW-Linken (joka siis on ihan yhdistymisen jälkeistä kamaa) "villiys" ja "radikaalius". Onko se sitten niin villi puolue on eri kysymys. Afganistanin sotaa se ainakin vastustaa, hui. Monet Linken voimat tietysti vastustavat senlaisessa koalitiossa toimimista, peläten että se söisi kannatusta - mutta se voisi olla myös mahdollisuus todistaa että Linke pystyykin johonkin. (En usko että puolue joka tuomitsee itsensä ikuisiksi ajoiksi oppositioon on kovin kestävällä pohjalla missään tapauksessa. En tiedä tämänhetkisestä Saksan tai NRW:n tilanteesta tarpeeksi sanoakseni olisiko koalitio viisas veto vai ei henkilökohtaisesti.)