Barbaarimietteitä

Taas yksi barbaariblogin entry (http://barbaarit.wordpress.com/2010/04/30/pakanallinen-vappu/) joka on ihan samanlainen kuin ne kaikki aikaisemmat; teksti avataan siteeraamalla jotain haistapaska-juttua ulkomaankielellä (kuinka kosmopoliittista,) tekstissä namedroppaillaan italialaisia ja muita vastaavia, dissataan kaikkea ja kaikkia mahdollista mutta ennen kaikkea vasemmistoa, omia vastaanhan on kivoin tapella kun kumpikin tietää taistelukentän ja säännöt. Eipä siinä, samoilla lainalaisuuksillahan minäkin operoin.

Tällä kertaa barbaareja vituttaa vappuperinteet. Työväenmarssit ja punaliput ovat ihan kakkaa ja pelkkää nostalgista vanhojen aikojen leikkimistä, jne. En oikein hiffaa miten blogi joka tosiaan perustuu melkein kokonaan eurooppalaisen antikapitalistisen vasemmiston larppaamiseen - mikä näkyy just tosta namedroppailusta, yleisestä tyylistä joka saa suomeksi alunperinkin kirjoitetun tekstin näyttämään ranskasta tai italiasta käännetyltä ja siitä ideaalista että kun suomalaisille sohvaperunoille tarpeeksi heristellään sormea ja patistetaan niitä liikkeelle niin kuin tyhjästä pieraisemalla niistä kuoriutuu etelä-Eurooppa-tyylisiä mellakkapornotähtiä. Juna meni jo - kyllähän se tietysti on eräällä tavalla kivempi leikkiä että on vielä v. 2006 kuin että on vuosi 1972, vaatteetkin siihen löytyy vielä vaatekaapista...

Sinänsähän tietysti barbaariblogi on oikeassa että nykyinen työläisretoriikka on välillä hönttiä. Tämä ei kuitenkaan johdu siitä etteikö länsimaissa ole enää työläisiä, onhan niitä - ne vaan tuppaavat kuitenkin olemaan työläisiä joilla on jo niin paljon materiaalisia etuuksia että työvoiman ja omistavan luokan ristiriita menee taka-alalle. Joskus en oikein tajua ylipäätänsä sen korostamista että luokkakysyms ei lähde materiaalisista oloista vaan tuosta ristiriidasta. Se kuulostaa lähes asian psykologisoimisella - niinkuin vallankumoukset ja toiminta yleensä lähtisivät vaan siitä että porukasta on yleisesti ottaen vittumaista olla pomotettavana. Onhan se, mutta vittumaisuutta kyllä hillitsee jos siitä saa hyvän korvauksen, eikä tätä voi jättää huomioimatta.

Teksti lähtee siitä, mikä on valitettava tapa vasemmistossa yleensäkin, että reformistiset työväenliikkeet ja puolueet huijaavat ihmisiä jotka muuten olisivat valmiita vallankumoukseen. Reformisti on tässä sikaporvarin palkkarenki, Igor joka toistelee "yes master, yes master" kapitalismin tohtori Frankensteinille, ilmeisesti joko silkkaa orjanluonnettaan tai sitten maksettuna. Onhan se tietysti ihan totta että reformistipuolueiden äänestäjät ovat yleensä kokolailla radikaalimpia kuin ne, joita kannattavat, mutta eivät niin paljon radikaalimpia - ja nekin jotka vaativat pomojen ja ministerien päätä vadille tietävät kyllä että nykyisessä ympäristössä se on mahdoton vaatimus. Sanoisinkin että surullisinta on että reformistipuolueet itse asiassa ajavat juurikin äänestäjiensä etuja pitäessään yllä systeemiä jossa länsimainen keskiluokka pitää etunsa samaan aikaan kun kolmannesta maailmasta tuleva halpojen lenkkarien ja viihde-elektroniikan virta pysyy suhteellisen katkeamattomana. Jos tämä on se mihin enintään pystytään, no, sitten se on.

Tietysti tämä johtaa sitten byrokratisoitumiseen ja muuhun. Vasemmisto tosiaan on perinteisesti lähtenyt siitä lähtökohdasta että ideaalitilanteessa sitä ei tarvittaisi (tosin niin ovat kaikki muutkin poliittiset liikkeet...) mutta tällä hetkellä maailma ei näytä siltä että minkäänlaisiin lopullisiin tavoitteisiin koskaan päästään. Tämä sitten johtaa siihen että uudet vasemmistosukupolvet integroituvat vanhaan liikkeeseen, minkä perintönä tulee lippuja, lauluja sun muuta. Eikä tässä ole mitään väärää, se on ihan luonnollinen prosessi - naurettavampaa on tietoinen tätä vastaan hangoitteleminen.

Halutaan repiä kaikki vanha alas ja aloittaa liike tyhjistä joka kerta - ja sitten ihmetellään kun se uusi liike ei lähdekään tyhjistä mihinkään, etenkään kun sillä sitten lopulta ei olekaan muuta kannatuspohjaa kuin kourallinen Deleuzen lukijoita kolmensadan euron pillifarkuissaan. (Eikö jo se, että tätä nyt on muutama vuosi jo yritetty ja se ei ole oikein mennyt mihinkään, minkä huomaa vaikka EuroMayDayn lopettamisesta jne., anna jo vähän osviittaa siitä että homma ei toimi?) Tai otetaan joku uusi lähtökohta (esim. "tietoyhteiskunnassa vapaa lataaminen voi synnyttää uudenlaista kulttuuria", "monet tykkäävät elää kaupungissa jossa seinillä on väriä ja kaikenlaiset ihmiset voivat skeitata tai osoittaa mieltä tai whateva kaduilla") ja sitten yritetään nostaa se keskiöön samalla tavalla kuin perinteinen vasemmisto on nostanut työväenliikkeen keskiöön (commonsit, vapaa kaupunkitila jne.) Ihan kuin jokainen ideologinen trendi pitäisi todistaa siksi tärkeimmäksi asiaksi ikinä.