Valtion kuihtuminen ja ekokriisi

Silloin kun ensimmäistä kertaa tutustuin Marxin teksteihin (mikä oli kauan, kauan ennen kuin aloin pitää niitä juuri minään) minua eniten oudoksutti juuri se käsitys että kommunistisessa yhteiskunnassa valtio kuihtuisi pois. Tietysti senkin kautta että kommunistiseksi itseään kutsuneissa valtioissa näin ilmiselvästi ei ollut käynyt mutta koko ajatus tuntui naurettavalta - valtiohan kuuluu kaikkiin yhteiskuntiin, miten se voisi kuihtua pois?

Mietin tätä asiaa eilen ja tulin siihen tulokseen että samaa mieltähän minä olen edelleen. Ei siksi että valtio olisi jotenkin sellainen juttu joka olisi luonnollinen asia, ei toki - siksi että juuri nykyaika on luonut sellaisia asioita joita varten ideaalisimmassakin yhteiskunnassa tarvitaan valtiota. Yksi näistä on ekokriisi. Voi tietysti yrittää selittää että ekokriisi johtuu nykyisestä kerskakulutusyhteiskunnasta ja sitten kun bellamylainen sosialistiutopia saavutetaan niin ihmiset nyt vaan ovat Parempia, mutta ei kuulosta mielestäni oikein uskottavalta. Ihminen nyt vaan tykkää liata omaa planeettaansa, ainakin silloin kun saasteet eivät osu omaan nilkkaan (tietysti nykysysteemissä on erityisen helppoa saastuttaa - tai investoida saastuttavaan teollisuuteen - mestoissa joissa ei itse asu...)

Taas siis yksi asia josta asioita ei voida vaan katsoa käyttöoppaasta. Joskus marxistien yrityksistä sovitella ekokriisiä 1800-luvun muottiin tulee mieleen se, miten utopistisia hyvinvointivaltiorakennelmia jenkkivasemmisto on joskus Yhdysvaltain perustuslaista lukenut, kyvyttömyydessään myöntää että kyseinen läpyskä on jo aikansa elänyt ja pikaisen korjauksen tarpeessa...