Hyvinvointivaltio

Uuden vasemmiston piirissä yleinen käsitys on, että hyvinvointivaltio on päiväperho, tuomittu hitaaseen kuolemaan jos nykymeno jatkuu. Väitteessä lienee jossain määrin perää.

Hyvinvointivaltio on monen kompromissin tulos, pikkuhiljaa rakentunut olento. Sosialismi ja työväenliike ovat olleet rakennusprosessissa olennaisina osina mutteivat voi ottaa siitä yksin kunniaa; sen elementtejä on tuettu muitakin ideologioita edustavien tahojen toimesta, mm. liberalismin vasemmistolaisempien edustajien, kristillisdemokraattien (ja kirkkojen yleensä) sekä jopa fasismin.

Markkinaliberaali oikeisto tietysti harasi hyvinvointivaltion rakentamista vastaan joka käänteessä. Tärkeätä on kuitenkin huomata ne kohdat joissa vastustus hiljeni. Näitä ovat olleet mm. sodat ylipäätänsä (sotakoneisto on vaatinut valtion ohjailua ja sellaisten rakenteiden luomista jotka ovat usein jatkuneet sodan jälkeenkin; sodan jälkeen työläisliikkeillä on ollut käytössään argumenttina "Me taistelimme tämän maan puolesta, nyt olemme oikeutettuja tiettyihin etuihin", vasemmistovaaran kaudet (ennen Neuvostoliiton syntymistä tämä tarkoitti lähinnä vasemmistoterrorismia ja epämääräistä vallankumouksen uhkaa, Neuvostoliiton synnyn jälkeen suoraa uhkaa siitä, että samat tapahtumat toistuisivat myös muualla tai että Neuvostoliitto päättäisi ryhtyä kommunismin aseelliseen levittämiseen ja vahva kommunistinen liike muodostaa viidennen kolonnan), fasismin nousu (fasistit olivat radikaalina antiliberaalina liikkeenä valmiit rakentamaan valtionkoneistoa aivan toisella tavalla kuin liberaalit) ja tuho (eurooppalainen oikeisto oli usein valmis yhteistyöhön natsimiehittäjien kanssa ja koki ison kolauksen sodan jälkeen, niin että jäljelle jäivät lähinnä sosiaalireformistiset voimat kuten kristillisdemokraatit), talouskriisit (heikensivät markkinaliberalismin uskottavuutta, etenkin 30-luvun lama), ja muut.

On tärkeä huomata että hyvinvointivaltiosta on ollut hyötyä myös kapitalisteille. Sehän tarjoaa koulutuspalveluita ja terveyspalveluita, tulonsiirtoja joilla luodaan laajaa kuluttajien massaa, erilaisia lakeja joilla varmistetaan esimerkiksi se että tuotteet ovat turvallisia (eivät aiheuta liiallisia vahinkoja kuluttajille niin että nämä voivat jatkaa kuluttamista jatkossakin...) tavalla joka ei aiheuta liiallisia tappioita millekään yksittäiselle yritykselle, kaikkea vastaavaa. Voisi jopa sanoa että tällä hetkellä hyvinvointivaltion säilyminen on (vielä) kapitalismin elinehto, vaikka samalla kapitalistien ruokkimat tahot pyrkivätkin karsimaan hyvinvointivaltiota. Oma tulkintani on se, että 1900-luvun alun muutosherkkinä, myrskyisinä aikoina saatiin ajettua läpi lähestulkoon vahingossa paljon enemmän kuin mitä rikkaimmat tahot halusivat, ja nyt ne pyrkivät karsimaan sen haluamaansa muodon. Kuin pensasaita - ensin istutetaan rehevät puskat, sitten leikataan ne sopivanlaisiksi. Kaikkea ei tietysti leikata.

Hyvinvointivaltion rakentaminen on toiminut myös vasemmiston vallankumouksellisuutta suitsivana tekijänä. Suostumalla sosialististen liikkeiden minimiohjelmaan ollaan maksimiohjelmaa vaatineilta viety terä. Tätä ei kuitenkaan pidä nähdä minkäänlaisessa "Paha porvari sumuttaa vallankumouksellista työläistä"-valossa, koska se on aivan naurettavaa; suurin osa työläisliikkeissä mukana olleista ei ole ollut minkäänlaisia vallankumousromantikkoja, ja hyvinvointivaltioon ollaan oltu sen rakentamisen jälkeen tyytyväisiä koska (toisin kuin jostain abstraktista vallankumouksesta) siitä ollaan saatu suoria etuja. Eräs asia mitä se on tehnyt on vasemmiston valtionvastaisuuden suitsiminen; vanhalle vasemmistolle valtio oli itsestäänselvästi kapitalistien renki, verot työläisen orjuutusta ja niin edelleen, kun taas hyvinvointivaltion rakentaminen on luonut ideologisesti valtiomyönteisen vasemmiston, niin että vaikka verojen vastustaminen nähdään nykyään lähtökohtaisesti oikeistolaisena asiana. (Internationalen "Verot köyhälistön verta juo" kuulostaakin nykyään vähän hassulta verrattuna Iloisiin Veronmaksajiin jne...)