Persupohdintaa

Perussuomalaiset ovat kiinnostava puolue, osittain siksi että se on niin uusi. Sen kannatuspohjassa voi havaita eri ryhmiä, ainakin näin ulkopuolelta tarkkailemalla. On vanhoja SMP:läisiä - maaseudun asukkaita jotka pettyivät Kepuun 60- ja 70-luvuilla puolueen muuttuessa yleispuolueeksi, palasivat takaisin ruotuun SMP:n kuoltua ja ovat nyt löytämässä vennamolaisia aatteitaan uudestaan. Eräs iso syy on ollut Kepun EU-kriittisyyden rippeidenkin katoaminen, ja Soini pyrkikin aluksi puolueen kannatuspohjaa rakentaessaan vetoamaan nimenomaan tähän kysymykseen. On myös "pukumiehiä", kuten eräs Hesarin artikkeli heidät nimesi - usein nuoria ja urbaaneja keskiluokan edustajia joiden näkemykset vaihtelevat mutta joita sitoo yhteen ns. maahanmuuttokriittisyys. Nämä tyypit ovat usein oikeistoliberaaleja, mikä ei oikein sovi puolueen muun agendan kanssa yhteen. Sitten on "karvaperseduunareita", Soinin termiä käyttääkseemme - vasemmiston arvoliberalismiin ja mitäänsanomattomuuteen pettyneitä ihmisiä joille persut tarjoavat sopivamman poliittisen väylän. Aikaisempien entryjen valossa ns. kansallisvasemmistolaiset näkemykset voivat vedota näihin. Niin, ja sitten on kaikenlaisia huruja tyyliin Veltto Virtanen, mutta nämä ovat hajanaisia eivätkä muodosta mitään selkeää ryhmää.

Soini tietysti pyrkii puheenjohtajana ja puolueen henkilöitymänä edustamaan näitä kaikkia. Soinin tausta on vennamolainen ja puolueen alkuvuosina hän pyrki selvästi ratsastelemaan kansallismielisillä teemoilla, julistaen mm. pyrkivänsä rakentamaan Haider esikuvanaan aivan uuden oikeistolaisen puolueen. Nykyisin Soini kuitenkin pyrkii vetoamaan selvästi nimenomaan karvaperseduunareihin kyseenalaistamalla mm. ympäristöliikkeen ja esittämällä persut työväenpuolueena. Tämä voikin olla hedelmällinen strategia vasemmiston kriisin takia, ja sitä ovat soveltaneet jo monet Euroopan kansallismieliset puolueet, mm. Dansk Folkeparti. Toinen strategia olisi vedota oikeistolaisempiin voimiin ja lyöttäytyä pukumiesten taakse, mutta Soini selvästi pyrkii ottamaan näistä vähän etäisyyttä mm. propellipää-kommenteillaan; tähän ehkä syynä se, että kyseiseltä suunnalta ei katsota irtoavan niin paljon ääniä kuin vasemmiston suunnalta, tai sitten Soinin omat henkilökohtaiset arvot ja mieltymykset.

Kansallisvasemmistolaisen strategian yksi este on persujen kyvyttömyys mennä mukaan AY-liikkeeseen. Tähän vaikuttaa se, että sekä vennamolaiset että pukumiehet suhtautuvat AY-liikkeeseen epäillen; vennamolaisille muistuvat mieleen SDP:n tapa talonpoika päivässä-vuodet, akateemisesti koulutetut pukumiehet taas suhtautuvat nuivasti (so to speak) ammattiliittoihin joiden katsotaan edustavan vain duunareita. Toisaalta, tässä tarjoutuu tilaisuus sellaiseen populismiin jota ei ihan aina tajuta populismiksi; ammattiliittojen haukkumiseen, joka vetoaa esimerkiksi akateemiseen köyhälistöön, jolle on suuri vääryys että kouluttamaton duunari ansaitsee enemmän kuin yliopistokoulutuksen saanut tutkija tai vastaava. Tällaista populismin lajiahan myös vihreät ovat jossain määrin harjoittaneet.