tiistai 27. huhtikuuta 2010

Islam ja sen kritiikki

Islam-kritiikki, johon maahanmuuttokriittiset usein turvaavat, on jännä juttu, kaikkia perinteisiä ideologioita yhdistelevä homma. Siinä on konservatiivista nationalismia - Eurooppa Islamin uhkaavana, syöpä joka kalvaa yhteiskunnan rakenteita sisältäpäin, ja niin edelleen. Siinä on myös länsimaista liberalismia - taantumus, joka jo Euroopasta on saatu karistettua, onkin tulossa väistämättä, demokratiaa ja vapauksiamme uhaten ja sosiaaliturvajärjestelmää kupaten. Ja se vetoaa myös erääseen sosialismin suositummista puolista - sekularismiin. Uskonnolliset massat joita emme voi ymmärtää ja jotka lisääntyvät nopeammin kuin me. Ja niin edelleen.

Ehkä tämän takia islam-kysymys on jakanut vasemmistoakin. Vasemmistossa ei totta kai mennä äärilinjoille, esimerkiksi länsimaiden etnisiin puhdistuksiin ei-eurooppalaisperäisistä (eikä tällaisen kannattaja mikään varsinainen vasemmistolainen olisikaan) mutta vaikkapa Ranskan huivikiellolla on vanhan perinteikkään Parti Communiste Francaisen kannatus mutta uudemman trotskilaispohjaisen Nouvelle Parti Anticapitalisten vastustus. Samanlaisia jakolinjoja on havaittavissa esim. Tanskassa jossa Socialist Folkeparti asettui islamisteja vastaan puheenjohtajansa suulla kipakasti pilakuvakriisin aikaan mitä taas Enhedslisten on kritisoinut, jne.

Vaikeita asioita. Toisaalta sekularismi, toisaalta tieto siitä että esimerkiksi Afganistanin sotaa Euroopassa myydessä myös sekularismiin on vedottu - talibanit ovat malliesimerkki tunkkaisesta taantumuksesta ja esim. vanha trotskilainen Chris Hitchens asettui uuskonservatiivien linjalle nimenomaan kiivaan ateisminsa pohjalta. (Uuskonservatismihan tunnetusti on vanhojen trotskilaisten liike muutenkin - sosialistinen maailmanvallankumous on vain vaihtunut liberaaliin maailmanvallankumoukseen...) Itse en tästä huolimatta lähtisi sekulaarilta tieltä pois. Vasemmiston tulee ajaa yhteiskuntaa, jossa uskonnonvapaus on taattu valtion täydelliseltä uskonnon tieltä poistumiselta - kaikilla on vapaus uskoa (tai olla uskomatta) mihin haluavat ilman että valtion tahdolta sponssattaisiin mitään kirkkokuntaa oikeastaan millään tavalla, edes sitä suvivirttä laulattamalla. Ja helvettiin ne (onneksi harvalukuiset) vasemmistolaiset jotka glorifioivat tai edes puolustelevat Talibania tai Hamasia imperialismin tai suur-israelilaisuuden vastustajina - ennen tiettyjä tapahtumia 11.9.2001 talipäät olivat hyvää vauhtia pääsemässä yhteisymmärrykseen jenkkihallituksen kanssa ja voitokkaat Talibanit luultavasti pääsisivät melko nopeasti samanlaiseen yhteisymmärrykseen, eikä ole mitään merkkiä siitä etteikö voitokas Hamaskaan samanlaiseen yhteisymmärrykseen nopeasti pääsisi.

2 kommenttia:

  1. vanha trotskilainen Chris Hitchens

    Tarkoitit varmaan entinen trotskilainen Chris Hitchens. HTH

    VastaaPoista