Palkkamyytti

Kapitalismin suurin myytti on se, että palkalla olisi jotain yhteyttä työn hyödyllisyyteen. Koska mun palkka on kymppitonni kuussa ja sun tonni kuussa, se mitä mä teen on automaattisesti hyödyllisempää yhteiskunnan kannalta kun sun. Väisty, prole, mun on pakko mennä hyödyttämään.

Eihän se näin mene. Ainakaan suoraan. Palkka riippuu siitä, miten vahvat neuvotteluasemat työntekijöillä on. Yksittäin tai kollektiivisesti. Jos ekspertiisiä on tarpeeksi, työntekijälle riittää neuvotteluaseeksi uhka kävellä pois. Jos duuni on sellainen mitä melkein kuka tahansa voi tehdä lyhyellä koulutuksella, tarvitaan kollektiivista neuvottelua, ts. ammattiliittoja. Tässä sitten vaikuttaa tietysti se kuinka hyödyllistä työ on yhteiskunnalle - jos se on sellaista että sillä voi pysäyttää koko yhteiskunnan rattaat, lakkoasekin on luonnollisesti tehokkaampi. (Vrt. ahtaajat.)

(Tämän johdosta muuten sellainen yhteiskunta, jossa on vapaat ammattiliitot, vapaa työnvalintaoikeus ja lakko-oikeus, ja sellainen yhteiskunta jossa on täydellinen tasa-arvo, eivät sovi yhteen - niin kauan kuin joillakin työläisillä on paremmat neuvotteluasemat kuin toisilla, heillä tulee olemaan myös paremmat palkat.)

Tietysti nykymaailmassa sellainen tilanne, jossa kaikkien palkat laskisivat nälkätasolle, ei hyödyttäisi ketään, edes kapitalistia. Pitäähän sitä jollekulle hilavitkuttimia myydä. Onneksi on hyvinvointivaltio joka - lakko-oikeuden kanssa - turvaa kuluttajaluokan olemassaolon. Tämän takia muuten ei kannata lähteä sille linjalle että kapitalisti olisi jossain vaiheessa romuttamassa kaikki hyvinvointivaltion piirteet - ainakaan ihan heti. Siitä kyllä varmasti leikataan kaikki turha - kaikki liian paljon työläisiä hyödyttävä - pois ja vakavampiakin leikkauksia tullaan tekemään sitä mukaa kun kuluttajaluokkaa voidaan laajentaa nykyisen länsimaailman ulkopuolella. Samalla lailla se kiinalainen ja intialainen kelpaa hilavitkuttimien ostajaksi kuin eurooppalainenkin.

Tähänhän naisten ja miesten palkka-epätasa-arvokin perustuu, ei siihen että paha sikaniskapomo vaan puhdasta sovinistisuuttaan maksaa naistyöläisilleen vähemmän kuin miestyöläisille. Naisvaltaisten liittojen neuvotteluasema on huonompi kuin miesvaltaisten. Tätä siivittävät naisten töistä ja miesten töistä olevat asenteet - naisten työt ("hoivatyöt") vertautuvat äiteyteen, ja samalla tavalla kuin sitä että äiti kyrpiintyy ja lähtee kahden viikon ryyppyputkelle pidetään huonompana asiana kuin sitä että isä kyrpiintyy ja lähtee kahden viikon ryyppyputkelle, niin sitä että hoiva-alalla mennään lakkoon pidetään huonompana asiana kuin sitä että miesvaltaisella alalla mennään lakkoon. (Vrt. hoitajat.) Sama pätee akateemisiin aloihin kun niitä vertaa "duunarialoihin" - se, että yliopiston luennoitsijat menevät lakkoon, ei erityisesti suurinta osaa suomalaisista hetkauta. Anna Kontulan ajatus ammattiliittojen parittamisesta niin, että tärkeän alan liitto lakkoilisi toisenkin liiton puolesta, onkin loistava. ()

Ammattiliitot, lakko-oikeus ja hyvinvointivaltio ovat vasemmiston tärkein selkäranka, se mihin (reformistinen) vasemmisto nojaa nyt ja tulevaisuudessa. Tämä ei tarkoita että ne olisivat välttämättä yhteiskunnallisesti tärkeimpiä asioita - lähestyvä ekokriisi ja öljykriisi, muiden muassa, nousevat niiden edelle, mutta ne eivät tarkalleen ottaen ole vasemmistolaisia asioita vaan asioita joihin vasemmiston - samoin kuin muidenkin yhteiskunnallisten suuntausten - tulee puuttua. Täten punavihreys. Oma näkemykseni on että ekokriisiin ja öljykriisiin on huomattavasti helpompi vastata vasemmistolaisista kuin oikeistolaisista puitteista, muutenhan en ehkä olisi vasemmistolainen - mutta tämä, kuten tiedämme, ei tarkoita että vasemmistolaiset olisivat välttämättä erityisen vihreitä.

Toisaalta, ammattiliittovasemmistolaisuudessa on pakostakin kansallinen elementti koska ammattiliitot ovat kansallisia - suomalaiset liitot valvovat nimenomaan suomalaisten työläisten etuja ja retoriikkakin - johon kuuluu siis se kiinalaisilla ja intialaisilla pelottelu tavoilla, joita varmaan pidettäisiin kontekstin ulkopuolella hyvinkin rasistisina - on sen mukaista... Tämän takia myös retoriikka rajoittamattomasta maahanmuutosta puree niin hyvin - jos Suomeen saisi tulla kuka tahansa tekemään töitä, mieluiten vielä sellainen joka on tottunut siihen että lakkoilijalle saattaa nasahtaa luoti otsaan, niin ammattiliittojen valta rapistuisi silmissä, ja suomalainen työläinen kyllä tietää tämän e-rit-täin hyvin. (Niin, harvathan sitä rajoittamatonta maahanmuuttoa haluavatkaan, mutta kummasti ne harvatkin onnistutaan samaistamaan koko vasemmistoon...) Maahanmuuttopuheessa pitääkin aina ja joka käänteessä tuoda esiin tarve organisoida maahanmuuttajia ammatillisesti ja pitää huolta siitä että halpatyövoimaluokkaa ei pääse syntymään.