Uskonnosta

Uskonasioiden suhteen lienee paras tunnustaa että koska ei ole uskovainen, ei niitä voi ymmärtää. Aina voi arvailla tieteen ja tutkimuksen pohjalta että mikä niiden uskovaisten ihmisten uskon syynä on, mutta eipä sitä kai koskaan voi täysin tajuta. Jotkut ovat uskossa koko elämänsä, toiset pamahtavat siihen yllättäen, kolmannet ovat uskonpuutteessa koko elämänsä. Suurin osa uskoontulevista tulee oman kulttuurin valtauskoon, jotkut taas eivät - Abdullah Tammi esimerkkinä jälkimmäisestä.

Varmaan tämän takia uskonnonvapaus on paras politiikka. Kun meillä on luonnonilmiöön verrattava hommeli niin sen tukahduttaminen - tai vastaavasti pakottaminen kaikille - on epäviisasta - vaikka sitä yrittäisiin kovastikin polkea niin jostakin se vaan tulee esiin. Demokraattisimmalta tuntuisi että ihmiset saisivat valita vapaasti että mikä se usko sitten lopulta on mikä heille parhaiten sopii, ja tähän kuuluu kirkon ja valtion ero juuri siitä syystä että millekään ei anneta kotikenttäetua. En sitten tiedä miten hyötynäkökulmaista tämä on, lähinnä reilun pelin ajatuksesta lähtevää.

Ehkä yksi kysymys kuitenkin on että miten ihmiset käsittelevät uskoontulemistaan. Joillakuilla ihmisillä on sellainen maailmankuva että uskoontulemisen jälkeen pyhiin kirjoihin aletaan suhtautua kuin käyttöoppaaseen, toisilla taas sellainen että löydetäänkin nyansseja ja harmaan sävyjä. Ensimmäisiä voisi kärjistäen melkein jopa kutsua insinööreiksi ja toisia humanisteiksi. Ei liene sattumaa, että niin monet jenkkifundamentalistimaallikkosaarnaajat ovat insinöörejä - samoin kuin on Iranin taantumuksen esitaistelija Mahmoud Ahmajinejad. Muutenkin maallikkosaarnaajat ovat usein vaarallisempia kuin teologiakoulut käyneet papit, joita sentään on opetettu perinpohjin että muitakin näkemyksiä on olemassa. Tämä lieneekin paras argumentti sen puolesta että kirkkoa ja valtiota ei eroteta - valtion yhteydessä olevan kirkon kohdalla voidaan valvoa että papit tosiaan käyvät yliopistotasoisen koulutuksen eikä mitä tahansa viirupäätä päästetä saarnastuoliin hääläröimään. En pidä tätä kuitenkaan riittävänä argumenttina kun sitä vastaan asetetaan yhdenvertaisuuden ideaali, jota minkäänasteisen valtionkirkon kanssa lienee kokolailla vaikea turvata.