Reiluus

Aika monella ihmisellä on vieläkin käsitys siitä, mitä reilut palkat ovat. On reilua, että kun joku tekee töitä kovaa, se saa siitä paremman korvauksen kuin toinen. Tämä on melkoisen vanha, ihmiskunnan historian läpi kulkenut moraali, oikeastaan maalaisyhteiskuntaan perustuva - hyväkäytöksinen ja nuhteellinen isäntä tekee kovasti töitä maatilkullaan ja saa hyvän sadon, laiska juoppo jättää velvollisuudet hoitamatta ja elelee köyhyydessä. Onko tämä hyvä moraali? Se on ainakin sellainen moraali jonka voi helposti yhteiskunnassa huomata.

Eihän se tietysti niin mene, etenkään nykyisessä yhteiskunnassa. Palkoilla sinänsä ei ole kovin paljoa tekemistä sen kanssa kuinka kovaa joku tekee töitä - ne kuvastavat sitä miten hyvä neuvotteluasema jollain ammattikunnalla on. Tekeekö lääkäri kovempaa työtä kuin siivooja? Todennäköisesti - työn raskauden vertailu on vaikeaa mutta voisi olettaa että lääkärin työhön sisältyy ainakin suurempi henkinen rasite. Palkkojen suhteen työn kovuuksilla ei kuitenkaan ole kovin paljoa tekemistä - lääkäri on koulutettu ammattilainen jolla on huomattavasti siivoojia paremmat neuvotteluasemat palkan suhteen - sekä yksilönä että ammattikunnan jäsenenä - kuin vähemmän koulutusta vaativien ammattien tekijöillä. Ja parhaat asemat ovat tietysti omaisuuksien omistajilla, niillä jotka voivat kääriä isoja pääomatuloja.

Poliittisen elämän ja ideologioiden historian ajan vasemmisto on saanut voimaa siitä, että on havaittu epäreiluuksia. Ensimmäinen vasemmisto - liberalismi - havaitsi että on epäreilua että aristokraatit ja papit elävät herroiksi vähällä työllä sillä välin kuin käsityöläiset ja maanviljelijät raatoivat ja pyrkivät suistamaan hallitsevat säädyt vallastaan - ja vastaavasti sosialistit kohdistivat saman katseen pääoman omistajiin. Ideaalina pidettiin kommunistista yhteiskuntaa jossa jokainen osallistuisi kykyjensä mukaan ja saisi tarpeidensa mukaan, runsauden yhteiskunta. No, tämänhetkisessä tilanteessa näyttää epätodennäköiseltä että runsaus vallitsisi ikinä, mutta kommunismin haamu elää yhä - nyt sen on ottanut käyttöönsä oikeisto, joka luo sillä karikatyyrin vasemmistosta joka haluaa tasata kaikki tulot, niin että kovasti työtä tekevällä lääkärillä olisi samat tulot kuin lonkanvetäjällä, ja tämähän puree - ei vain lääkäreihin vaan laajempaankin kansanjoukkoon.

"Reiluus" on tietysti sellainen käsite mitä edes jollain tasolla objektiivisuuteen pyrkivässä analyysissä on vaikea pyöritellä, mutta silti poliittisessa elämässä sen kaltaisilla käsitteillä operoidaan. En tiedä päästäänkö ensimmäisessä kappaleessa kuvattua tilannetta lähellekään koskaan tai onko järkevää uhrata kaikkia resursseja siihen pyrkimiseen (esimerkiksi juuri se on ongelma miten jonkun työn kovuutta määritellään), mutta mielestäni vasemmisto ajaa sitä, että yhteiskunta olisi reilumpi, ja oikeisto taas ei. Se, että voisi tapahtua niin kauheasti että joku ns. sosiaalipummi muutaman latin saa, on ainakin minun käsityksessäni pientä siihen verrattuna että joku tienaa pelkillä pääomatuloillaan multimiljoonia. Sen, että näin tapahtuu, voisi ehkä perustella sillä että siitä olisi yhteiskunnalle jotain erityistä hyötyä, ts. että näin pitääkin olla että talous jatkaa kasvamistaan - mutta nyt näyttää siltä että talouskasvu joko loppuu tai ainakin laantuu, ja herää taas kysymys siitä, miksi niillä rikkailla sitä rahaa niin paljon on ja pitäisikö asialle tehdä jotain.