perjantai 4. kesäkuuta 2010

Halla-aho

Maahanmuuttokritiikki voidaan jakaa mielestäni tässä maailmassa olevaan ja tämän maailman ulkopuolelle sijoittuvaan. Tässä maailmassa oleva maahanmuuttokritiikki kumpuaa ihan järkevistä aiheista; pohdinnoista siitä mitkä maahanmuuton kustannukset ovat, onko humanitäärinen maahanmuutto tehokas tapa auttaa ulkopuolisia, poljetaanko ulkomaisia työperäisiä maahanmuuttajia ottamalla palkkoja jne. Tämän maailman ulkopuolle sijoittuva maahanmuuttokritiikkiin taas kuuluvat hysterinen teoretisointi Euroopan vääjäämättömästä islamisaatiosta tai siitä miten jokainen muslimi on kävelevä aikapommi, rotuopit, salaliittoteoriat maahanmuuttopolitiikkaa hallitsevasta vihervasemmistotaistolaiskabaalista, länsimaisen ja islamilaisen maailman välisellä sodalla ja maanpettureiden teloittamisella hekumointi ja niin edelleen.

Tässä maailmassa oleva maahanmuuttokritiikkikään ei ole välttämättä aina oikeassa olevaa ja siihenkin voi sisältyä tahattomia huonoja piirteitä, mutta pääasiallisesti siihen voidaan suhtautua järkevästi ja pyrkiä keskusteluyhteyteen. Esimerkiksi Timo Soini on ollut varsin hillitty maahanmuuttokritiikkinsä suhteen eikä ole syyllistynyt samanlaisiin ylilyönteihin mitä monien muiden eurooppalaisten maiden populistijohtajat ovat tehneet. Tietysti tämän maailman ulkopuolisenkin maahanmuuttokritiikin kanssa voi pyrkiä keskusteluyhteyteen ja tästä voi olla jotain hyötyäkin, mutta käytännön tulokset ovat olleet heikkoja. Kun maailmankuvat ovat peruuttamattomasti erilaiset niin keskustelu menee yleensä ohipuhumiseksi. Lisäksi maahanmuuttopolitiikan kohdalla tämän maailman ulkopuolelle sijoittuva maahanmuuttokritiikki voi vaikuttaa maahanmuuttajien integraatioon; en usko että ainakaan erityisesti lisää ihmisen haluja integroitua yhteiskuntaan jos kaikesta huolimatta joku tahtoo pitää häntä peruuttamattomasti ulkopuolisena uskontonsa tai rotunsa takia.

Jussi Halla-ahosta puhuttaessa vedotaan usein siihen että suurin osa hänen kirjoituksistaan menee sinne tässä maailmassa olevaan osastoon. Väitteessä on tiettyä perää. Muistan itsekin Halla-ahoon tutustuessani sen että monissa kirjoituksissa oli jossain määrin ainakin aikaansa nähden järkeä - monet tahot tosiaan suhtautuivat ulkomaalaisväestöön omituisen siloittelevasti ja ongelmia hyssytellen. (Enää tätä asennoitumistapaa ei nähdäkseni ole niin paljon, mistä voi ehkä kiittää lisääntynyttä maahanmuuttokeskustelua). Toisaalta, on myös melko selvää että monet Jussin kirjoituksista menevät sinne ei tästä maailmasta-osastolle. Esimerkikkinä vaikka tämä kirjoitus: http://www.halla-aho.com/scripta/tulevaisuudenkuva.html, jossa Halla-aho profetoi:

"Kuten Vääräuskoinen taannoisessa kirjoituksessaan totesi, se islam, jonka eurooppalaiset ovat päästäneet tupaansa, ei ole Jaakko Hämeen-Anttilan islamia. Tervetulleeksi toivottamamme islam on sitä islamia, joka polttaa, silpoo ja räjäyttää. Se on kuoleman ja tuhon kultti, jota me erehdymme pitämään "uskontona uskontojen joukossa".

Ylläoleva kuva esittää sitä Eurooppaa, jonka me jätämme lapsillemme ja lapsenlapsillemme. Näin uskon ja pelkään minä, näin uskoo ja toivoo imaami, ja näin ennustaa globaali empiria sekä Euroopan demografinen kehitys."

"Länsimaisen sivilisaation osaksi ei ole tullut tehdä valintaa sodan ja rauhan välillä. Sen on valittava sodan ja tuhoutumisensa välillä. Jumalaa monikultturisteilla ei ole, mutta mitä Rosa Meriläinen, Heidi Hautala ja Mikko Puumalainen sanovat lapsilleen sitten, kun pimeys on laskeutunut? Ainakaan minä en vuodattanut verta? Ainakin minä olin eettinen?"

Ts. Halla-aho pitää islamia kuoleman ja tuhon kulttina ja nimenomaan erottaa sen muista uskonnoista sekä uskoo että Euroopan on valittava sodan ja tuhoutumisen välillä. Ei tätä oikein voi lukea muuten kuin suorana sodanlietsontana islaminuskoa ja muslimeja kohtaan, mikä taas ei erityisemmin tee hyvää yhteiskunnassa jossa Suomessa on muslimikansalaisia (ja valtion tulisi kohdella kaikkia kansalaisiaan tasapuolisesti) ja on oltava ulkopoliittisissa väleissä, niin kaupan kuin muunkin osalta, muslimivaltioiden kanssa.

Halla-ahoa voisi verrata Linkolaan. Kun ensimmäistä kertaa luin Linkolaa niin yllätyin siitä että usein Linkolan jutut olivat ihan järkeenkäypää, vaikkakin kärkevää, kritiikkia ympäristöpolitiikkaa- ja hallintoa. Linkola arvostelee hyvin myös ympäristöihmisiltä usein unohtuvia juttuja, esim. kissanomistusta. Toisaalta, Linkolalla on sitten myös se tämän maailman ulkopuolelle menevä osuutensa - kaiken maailman stalinien ja hitlerien ihailu, kansanmurhilla hekumointi ja niin edellleen.

Mikä ero näillä sitten on? Linkola on pelkkä ajattelija ja filosofi eikä ole muuta - lyhen Vihreissä olonsa jälkeen - yrittänytkään olla, kun taas Halla-aho on poliittinen toimija, kunnallisvaltuutettu ja ensi vaalien jälkeen hyvin todennäköisesti kansanedustaja, ehkä jopa hallituspuolueen kansanedustaja. Tämä pistää Halla-ahon ihan eri kastiin kuin Linkolan. Toivoa sopii, että Halla-aho ainakin sen jälkeen rajoittaisi retoriikkaansa, mutta ei voida tietää tapahtuuko näin - ja jos mesoaminen jatkuu eduskunnassa, en usko että se tulee tekemään Suomelle erityisen hyvää sisä- tai ulkopolitiikassa.

3 kommenttia:

  1. No voi voi. Joku sentään eksyi typerään blogiisi...

    VastaaPoista
  2. "Linkola arvostelee hyvin myös ympäristöihmisiltä usein unohtuvia juttuja, esim. kissanomistusta. "

    Missäs tällaisia ympäristöihmisiä on? Ainakin minun tuntemillani ympäristöihmisillä kissat ovat löytökissoja eivätkä mitään turbokasvattamosta noukittuja törsökatteja. Tappaako ne löytäkissat pitäisi?

    VastaaPoista
  3. Tarkoitin lähinnä sellaista vulgaarimpaa joo-ympäristö-on-tärkeä-mielikuvatasolla-ihmisiä. Joo, toi oli nopea ja ajattelematon heitto sinänsä, vähän turha - pääpointtina nyt oli lähinnä havainnollistaa että Linkolalla on järkeviäkin juttuja.

    VastaaPoista