Jungner

En ole käsittänyt missään vaiheessa mikä tekee Jungnerista niin erikoisen että mediassa jo ennen puoluesihteeriksi valintaa aloitettiin massiivinen Jungner-mylly joka tietysti on nyt jatkunut kahta kauheampana. No, onhan siihen yksi selitys ainakin löydettävissä - Jungner on ollut kytköksissä mediamaailmaan ja mediamaailma tykkää itsestään.

Ehkä toinen syy on lisääntynyt puoluesihteereihin keskittyminen. Nyt kun kaksi puoluesihteeriä - Korhonen ja Jungner - ovat jatkuvasti otsikoissa, näitä on helppo verrata keskenään. Veikkaan kuitenkin, että Jungner-manian päällimmäinen syy on halu saada taas aikaan "jännät" vaalit - kahden puolueen kamppailu josta voidaan uutisoida kaksintaisteluna ja saada lehtiä ja mainostilaa myytynä. Nyt alkaa olla selvää että nämä kaksi puoluetta ovat kokoomus ja demarit. Viime aikojen vaaleissa ne kaksi puoluetta, joiden kamppailuksi vaalit on yleensä yritetty typistää, ovat olleet kepu ja demarit (ja Kokoomuksen noste viime vaaleissa tulikin yllätyksenä), mutta nyt kepu rämpii mudissa ja Kokoomus on kukkona tunkiolla. Tarvitaan siis sille jonkinlainen haastaja, ja tarraudutaan mihin tahansa jonka joku voi nähdä demarien "pelastajana" - oli se sitten uusi naispuolinen puheenjohtaja, vanhan puheenjohtajan mukaan tulo uudestaan tai uusi puoluesihteeri.

Demareita yritetään siis nostattaa. Nostatus tehdään kuitenkin samalla metodilla kuin viime vuosina ennenkin - imagon kautta. Aluksihan hyvää ja positiivista imagoa yritettiin rakentaa Jutalle, mutta glamourkissa-shotille ja muille vain naurettiin. (Tässä voi olla osana myös nais- ja miespoliittikkoihin suhtautuminen eri tavalla - naispoliitikon ulkomuoto on ihan eri tavalla syynissä kuin miespoliitikon, mutta liiallinen keskittyminen siihen luo vain kuvaa turhamaisuudesta ja tyhjänpäiväisyydestä.) Jungnerin kohdalla ongelmana on ehkä se, että ainakin minun silmiini mies on jonkinlainen mielikuvien teflonpinta - yritykset hahmottaa sitä, mitä Jungner oikein on, kilpistyvät heti retoriikan tyhjyyteen. Sanojen takana ei yksinkertaisesti ole mitään, vielä vähemmän kuin Jutalla. Toisaalta, mitäpä demareilla voisi sanojen takana olla? Ehkä "ilon ja rakkauden puolue" on tosiaan sisällöllisin juttu mihin demarit voivat mennä - muuten tullaan niihin ongelmiin, joita tämä blogi on länsimaisen vasemmiston kohdalla puinut heti alusta alkaen.